LEPPOISASTI LOIMAALLA 18.-20.6.2010

Matkaan lähdettiin taas jo torstai iltana ja leiri saatiin pystyyn tutuksi tulleella rutiinilla. Vaunut alas, hevonen talliin, auto parkkiin ja sähköt päälle. Kesämökki oli ennätysvauhdissa jälleen asuttavassa järjestyksessä.

Meidän luokkaan kansalliseen vaativaan oli ilmoittautunut 6 valjakkoa. Perjantaina ajettiin koulukokeena vaativa no:7, mikä sekin tuntui FEI 9 jälkeen ihan inhimilliseltä ajella. Ohjelma sisältää kuitenkin useita lisäyksiä, joten haastetta oli tässäkin ohjelmassa ihan riittävästi. Ohjelmassa ei ajeta laukkaa, mutta päätin ottaa laukan mukaan kuitenkin verryttelyyn. Loimaalla on mahtavan hyvä paikka verrytellä kun pääsee kiertämään ravirataa ympäri ja niinpä laukkailimme liikkeitä auki sivistyneesti juhlatamineet päällä.

Hevonen suoritti radan vihdoinkin taas tasaisesti ilman rikkeitä. Ravi olisi voinut olla lisäyksissä tahdikkaampaa ja koottuakin pitää työstää voimakkaammaksi. Kuitenkin ihan jees kokonaisuus ja tuloksena jaettu kolmas, 56vp.

Estealueita Loimaalla oli kuusi ja ne kaikki sijaitsevat tallialueen läheisyydessä. Tämä helpottaa uskomattoman paljon estealueiden opiskelua ja säästää vaunumiehistön jalkoja. Yleensä ennen maratonin alkua on itsellä sellainen tunne jaloissa, että ensimmäinen maraton on jo juostu! Reitit oli taas yllättävän helppo saada muistiin, mutta päänvaivaa tuotti muutaman esteen reittivalinnat. Päätettiin yrittää tällä kertaa valita vähän lyhyempiä teitä kuin yleensä ja yksi U-käännöskin nelos esteelle.

Matkaosuus 7500m, ravattiin läheisiä hiekkateitä. Turhaa volyymia ei hevosella ollut, mutta maaliin päästiin ilman aikavirheitä. Tiet oli aika kovia ja sorapintaisia, joten vähän jännitti, kestääkö jalat kovemman pohjan aiheuttamat rasitukset.

Käynti oli jälleen kompastuskivemme ja vaikka se suoritettiin hyvällä pohjalla raviradalla, näytti kello taas minuutin yliaikaa leimauspisteessä. Yliastuntaa ei yrityksestä huolimatta tunnu syntyvän, joten nyt koitamme vaihtaa treeneihin tekniikkaa ja saada tahtia tiuhemmaksi kevyellä tuntumalla. Käynti aika oli tiukka ja se oli laskettu vaikean luokan mukaan. Kilometrin pätkä pitäisi taittaa aikaan 8min 35s ja muistakaa verrytellä hevosta alkuun 7,5 km. Kyllä siinä saa monoa toisen eteen pistellä aika rivakkaan tahtiin!

Estealueet sujui suunnitelmien mukaan ilman sössintää. Ahdasta oli paikoitellen ja luulenpa että taas ensikerralla valitsemme reilummat ja pidemmät reitit. Pinkki ei tykkää kun vauhti tökkää ja käännökset muuttuu liian pieniksi. Eteenpäin pyrkimys kuihtuu ja askel tikkaa enemmän ylös kuin eteen. E-osuuden pituus oli 6km ja meillä oli ihan tekemistä, että hevonen pysyi kokonaisvauhdeissa mukana. Kelin suhteen oli mahtava tuuri, koska viimeisten ajaessa maaliin, repesi taivas ja sadetta riittikin sitten koko illan.

Nestekertymät jaloissa oli reissun jälkeen melkoiset ja niinpä Marika talutteli illalla vielä pari kilometriä, jotta saatiin jalat sulamaan. Kun hevonen oli saatu palautumaan ja hoidettua, oli vuorossa vaunumiehistön huolto. Ihanat hikilöylyt pihasaunassa, puhtaat vaatteet, illanvietto ja hyvää ruokaa!

Sunnuntain tarkkuus- strategiaksi oli päätetty ajaa lujaa ilman aikavirheitä ja ajatuksella että tippukoon vaikka kaikki pallot alas. Nähtyäni kuitenkin radan vaikeustason ja sen syheröt, päätin siirtää kokeilua toiseen kertaan… Rata tuotti kuskeille todellista päänraapimista ja päivän aikana nähtiin useita erilaisia yrityksiä sen suorittamisesta. Mahdotonta se ei kuitenkaan ollut, todisteena tästä esim. Taru Lahti ja Sunlight! Ajoin mielestäni siistin radan ja hevonen teki mitä käskin. Kootussa ravissa selvitimme sikkurat ja radalla tippui vain yksi pallo. Aikavirheitä tuli reilusti, mutta pitkässäjuoksussa uskon, että näin oli parempi. Ohjattavuus säilyi, hevonen oli tasainen ja tyytyväinen. Harjoituksiin on kuitenkin selvästi nostettava nopeutta ja harjoiteltava osumaan kartioiden keskelle reippaammassakin tempossa. Nyt olemme jumiutuneet liikaa alueluokkien vauhteihin ja se ei nyt näissä kekkereissä ole riittävä!

Luokan voitti Leena Kalalahti-Kihin Jussi, onnea! Onnea myös Sanna Järvelälle, joka ajoi tauon jälkeen Paula Mikkosen omistaman suomenheppa Amatzonin aluemestaruus hopealle!

Vaikka lopputulokset eivät loisteliaat olleetkaan, saatiin kuitenkin hyvää harjoitusta ja uusia ajatuksia kotiin vietäväksi. Jokainen kisa on oppimisen paikka ja näillä eväillä jatketaan taas ahkerasti harjoituksia.

Kisajärjestelyt oli erinomaiset! Kiitos kisoista Loimaan ahkeralle porukalle!

Mikko possu on ihan ykkönen! Team Legeny fanittaa häntä tosi paljon!

Seuraavaksi nähdään Urjalassa, mutta sitä ennen kaikille HAUSKAA JUHANNUSTA!!