8.-18.8. World Pony Driving Championship 2009, Saksa Greven

Terveisiä Saksasta! Pysyin kyydissä!

Matkareittimme kulki Turusta lautalla Tukholmaan ja sieltä jatkettiin matkaa Ruotsia alaspäin rekalla ajellen 540km Åstorppiin. Ponit pääsivät Åstorpissa lepäämään yöksi talliin ja mukaan pakattiin myös yhdet lainavaunut. Matkaa jatkettiin taas illalla ajaen Trelleborgin satamaan reilut 100km ja sieltä yölautalla saksan puolelle Travemündiin.Kisapaikalle Greveniin (Hollannin rajaa kohti , n. 150 km Hannoverista) jatkettiin taas ajellen 300km. Omar kulki, vanteet kiilsivät ja matka taittui leppoisasti aina perille asti.

Kisapaikka oli melko täydellinen. Iso telttatalli oli rakennettu leiripaikan läheisyyteen ja tallialueella oli hyvä vartiointi. Sisälle pääsi vain ranneketta näyttämällä. Pientä ongelmaa aiheutti paikan glooripitoinen vesi, jota Pulla ei halunnut juoda. Niinpä hänelle haettiin pullotettua vettä lähikaupasta.

Oman leirimme takapihalla kulki kirkasvetinen kanaali, missä pääsi mukavasti viilentymään 30 asteen helteessä.

Avajaisseremoniat olivat kerrassaan upeat ja tunnelma kansainvälinen! Katsomot olivat täynnä viimeistä paikkaa myöden. Siittolan hienot hevoset ja taitavat virkapukuiset ratsuttajat esittivät 12 hevosen näyttävän katrillin. Illan hämärtyessä jokaisen maan kuskit kyydittiin vanhoilla historiallisilla vaunuilla parien vetäminä juhlakentälle.Voin sanoa, että iho nousi kananlihalle, kun kenttä täyttyi live orkesterimusiikin tahdittamana toinen toistaan hienommilla landauereilla, victoria vaunuilla ja vis-a- vis systeemeillä... Eri maiden liput liehuivat ja näky oli epätodellinen ja ainutkertainen!!

Ensimmäinen virallinen tapahtuma oli eläinlääkärin tarkastus. Paikalle oli saapunut myös yleisöä, joten vähän eri meininki kuin Suomessa. Useat kuskit esittivät ponit juhlatamineissa ja ponit olivat tietysti letitetty ja kiillotettu.

Yksikköponien lisäksi näissä MM-kisoissa ajettiin myös poni parit, sekä poni nelivaljakot. Poniyksiköiden luokassa lähtijöitä oli 34, viidestätoista eri maasta. Ponipareja luokassa oli 34 ja nelivaljakoita 22. Kouluosuudet olivat jaettu kahdelle päivälle. Tulokset koulun jälkeen olivat Lotta 21. ja Schanne 30.

Perjantai päivä opeteltiin esteitä ja valmisteltiin henkisesti lähtöä maratonille. Estealueet olivat hienoja ja ne olivat yleisöystävälliseti yhdessä paikassa. Kaksi vesiestettä, joista toisessa iso suihkulähde, tiiliseinän "raunioita", halkopinoja kukkulalla ja erikoisempana tori, minkä myyntitiskit olivat täytetty vihanneksilla. Nukkeukkelit keskellä pitelivät kirjain portteja sylissä ja kahdessa aitauksessa olivat tekolehmä ja hevonen. Kyllä vähän mietittiin mitä ponit näistä tuumivat...

Kaikissa porteissa oli myös väärälläpuolella pienet kirjaimet ja oikeasta suunnasta katsottuna perinteiset isot kirjaimet. Tämä tuntui huomattavasti helpommalta tavalta hahmottaa porttien sijainnit väärästäkin suunnasta katsottuna!

Siirtyminen A-osuuden alkuun tapahtui maantietä pitkin 1800m. Varsinainen A-osuus ajettiin vaihtelevasti asfaltilla, maissipelto- ja metsäteillä. D- käyntiosuus ajettiin asfaltilla.

Taukopaikka sijaitsi isolla pellolla, minne asti kuului yleisön kannustus estealueilta. Meteli oli aika huumaava kun tuhatpäinen ihmisjoukko huusi, puhalsi torvia ja ajoivat hengessä mukana. Oli mahtava tunne ja pieniä perhosia, kun ajatteli että kohta on meidän vuoro!

Esteet sujuivat aikalailla suuniteltujen reittien mukaan. Aina välillä "tiukat ajolinjat" ja putoavat esteenosat pitivät groomin hereillä ja adrenaliinit katossa. Maratonin sijoitukset: Lotta 28. ja Schanne 19.

Illanvietot olivat hienosti järjestetty. Hyvää ruokaa, kylmää olutta ja elävää musiikkia oli joka ilta. Hauskin tapahtuma oli ehdottomasti ensimmäisenä iltana järjestetty kansainvälinen ilta, missä kaikki tiimit saivat esitellä maansa perinneruokien muodossa. Ruokaa varattiin 200 ihmiselle. Tarjolla oli juustoja, makkaroita, lihoja, leipomuksia, paikallisia juomia ja vaikka mitä. Suomi valmisti rekkakeittiössä 20 litraa vaaleanpunaista vispipuuroa ja rieskaa. Kauppa kävi ja lisääkin hakivat!

Tarkkuusrata oli rakennettu melko sujuvaksi. Radalta löytyi myös yksi "kuiva hauta" minne ajettiin loiva mäki alas ja ylös. Siltaa ei ollut, mutta yhdestä kinkkiseltä näyttävästä puomikarsinasta piti selviytyä.

Lotta ajoi tarkkuudesta parhaan osakoe sijoituksen. Palloja ei tippunut, yliaikaa tuli harmittavan vähän ja tuloksena eka ei sijoittunut eli 12. Myös Schanne piti pallot keiloilla, hieman hitaammalla suoritukella ja tuloksena 18. sija.

Kokonaistuloksissa Hollanti voitti, Saksa sai hopeaa ja Yhdysvallat pronssia. Lotta oli 24. ja Schanne 25. Koko luokassa neljä jäi myös ilman tulosta. Hienoja poneja, taitavia ja rohkeita ammattikuskeja. Isot kisat ja isot puitteet. Taso maailman kärjessä näyttää kovalle ja hyvälle, mutta ei saavuttamattomalle!

Uskokaa tai älkää, mutta näimme matkalla myös mustia liskoja, Paavo paholaisia, Maija Mehiläisiä, haikaroita, pingviinejä, toffee lehmiä, töpseli possuja, kilejä, aaseja, kameleita, laamoja, ja pilkullisia pikkuruisia poneja!

Kiitos Lotta, Kiitos Schanne, Kiitos Liina, Kiitos Lotan vanhemmille, Kiitos Ponit, Kiitos Greven, Kiitos Omar!

Yes! Tämä oli siisti reissu ja upea kokemus!

Millointahansa uudelleen!!

terv. Annika