Norja Starum 2011 PM-kisat.

Tämä kisa ei ollut alun perin suunnitelmissa, mutta tänne nyt kuitenkin lähdettiin. Alkuperäinen tarkoitus oli ajaa tällä kaudella vähän pienempi ensimmäinen ulkomaankisa Virossa, mutta matkanvarrella suunnitelmat vaihtuivat. Ja kun joku viisaampi vielä sanoi, että: ”-Et sä ainakaan huonommaksi muutu, jos sinne lähdet”, niin päätin sitten lähteä. Tavoitteeksi asetin maaliviivan ja tuloksen kisoista, sekä selviytymisen hengissä. Suuri seikkailu-once in a lifetime!

Reissuun lähdettiin Sannan tallilta maanantai aamulla. Salon ratsastuskoululla oli järjestetty menneenä vko:nloppuna isot kansalliset estekisat ja Pinkki vietiin jo torstaina evakkoon Sannalle.

Naantalista kyytiin otettiin mukaan Liina Heinonen, joka lyhyellä varoitusajalla lupautui lähtemään reissuun ja maratongroomiksi. Liina on kokenut groomi ja kiertänyt paljon läpi kansainvälisiä kisoja FvS-teamin mukana. Liinan lähtö mukaan oli superjuttu ja se tasoitti paljon omaa jännityskäyrääni. Jonna Rautanen, Pinkin hoitaja, toimi koulu- ja tarkkuusgroomina.

Muut suomalaiset lähtivät matkaan Siljan lautoilla, koska liitto maksoi heidän matkansa. Me olimme reissussa omakustanteisesti joukkueen varajäseninä, joten hintavertailuiden jälkeen valitsimme Finnlinkin rahtialuksen Naantalista Kappelskäriin. Valinta osoittautui loistavaksi! Lauttamatka kesti vain 8h, ulkokansi, hyvä ilma, ei ruuhkia. Hyvää ruokaa, juomia ja pikku naposteltavaa vapaasti tarjolla koko matkanajan ja iso hytti. Miinukset: ei omaa saunaa rekkanaisille ja olutlaatikko maksoi 36e… Hevosta pääsi katsomaan matkan aikana kerran, mutta ei sillä mitään hätää ollut. Pinkin mielestä tarjoilu laivalla toimi hyvin ja heinäpussi heilui tasaiseen tahtiin koko matkan. Fiksu hevonen!

Kappelskäristä matkaa jatkettiin pari tuntia Strömsholmaan, missä vietimme ma-ti yön. hevonen pääsi lepäämään karsinaan ja jaloittelemaan kunnolla maneesiin. Kalalahden poppoo saapui myös paikalle Tukholmasta ja illalla laadimme vielä yhteistä reittisuunnitelmaa seuraavalle päivälle.

Matka taittui mukavasti aina Norjan rajalle asti, missä piti leimata tulliasiakirjat. Meidän paperit olivat OK, mutta Vilin ja Pätkiksen papereissa oli Norjasta lähetetty vääriä numeroita ja matka tyssäsi rajalle tunniksi. Päätimme jatkaa omatoimisesti matkaa eteenpäin ja jätimme Kalalahdet odottelemaan uusia numeroita Norjasta. Liina oli hyvä perinteinen kartturi ja navia ei kannatanutkaan aina uskoa! Se saattoi ohjata katkenneille silloille tai jopa kinttupolulle maratonin A-osuudelle…

Viimeiset 30km oli sellaista vuoristotietä, että jos olisin osannut kuvitella, millaista reittiä ajetaan, olisi reissu jäänyt tekemättä. Ensin loppui kaistamerkit, sitten kapeni tie ja korkeanpaikankammoisena ajelin vuorenkylkeä jalat puuroutuneena, enkä uskaltanut katsoa yhtään alaspäin rotkoon. Tiekaide oli nilkan korkuinen ja tien reunat sortuneet. Ei suositella heikkohermoisille!! Perille päästyäni oli pakko vaihtaa ensimmäisenä paita, koska se oli läpimärkä tuska hiestä!

Leiri pystyyn, hevonen kävelytykseen ja kokkailemaan iltapalaa! Perille ainakin oli päästy ja maisemat näyttivät huikeilta!

Kisat alkoivat keskiviikkona hevostarkastuksella, jonka suomalaiset läpäisivät kaikki. Lupsun Pimun liikkeitä jouduttiin katsomaan vähän tarkemmin, mutta loppujenlopuksi se pääsi aloittamaan kisan lippuäänestyksen tuloksella. Päivällä ajettiin hevonen juhlavaunuilla ja päästiin samalla näyttämään sille koulukenttä. Valitettavasti kenttä oli kivikova ja hiekkapohjainen.

Torstaina kilpailtiin hevosyksiköiden kouluosuus ja perjantaina vuorossa olivat ponit, sekä parit. Hevosyksiköitä starttasi luokassa 17 ja jokaiselta maalta oli myös mukana joukkueet hevosyksiköissä ja –poneissa.

Pinkin kouluohjelma oli tavallisen tasainen. Hyvin tasainen. Ei lisäyksiä, eikä oikein koottuakaan, mutta ei onneksi rikkeitäkään. Tällä tasolla sillä saa hyväksytyn tuloksen eli 56,64%, mikä tarkoittaa suurta virhepistemäärää 69,38 ja se taas tarkoittaa että jää luokan viimeiseksi. Paperit viideltä tuomarilta näyttivät hyvin samanlaisilta 5-6 painotteista ja onnistuneimpana kohtana oli 10s pysähdys, arvosanoilla: 8-9!-7-6-7.

Estealueiden opettelu oli jo aloitettu hyvissä ajoin. Uudet maastot, uudet kahdeksan estealuetta ja sama vanha laho pää. Hirveä homma saada radat päähän ja ensinnäkin löytää ja muistaa kaikki estealueet. Aluksi monta estettä näytti samantyyppisiltä, mutta kun niissä vietti tuntikausia aikaa ja kilometreittäin matkaa, ne alkoivat hahmottua pikkuhiljaa jokainen omanlaisekseen. Meidän onni, että perjantai oli vapaapäivä ja hevonen sai kerätä voimia, sillä radannäytön jälkeen olin täysin varma, että joudun keskeyttämään tämän leikin. A-osuus täynnä pitkiä mäkiä ja matkaa 7330m, Käynti 1000m ja E-osuus 8850m eli kokolenkki yhteensä 17,2km.

Sanonta: -Aina voi mennä vielä vähän huonommin, piti taas kerran paikkaansa. Vettä rupesi satamaan ja estealueet soseutuivat jo ihmisten kävelystä. Starttiaika listan loppupuolella klo 13.25, ei ainakaan parantanut pohjia. Myös kärkihokkien puute pisti miettimään, että pysytäänkö edes pystyssä.

Maratonilla oli käytössä erittäin nykyaikaiset ajanottolaitteet. Enne lähtöä käytiin rintaremmiin hakemassa zippi, joka automaattisesti otti ajat osuuksille lähtiessä, sekä estealueille ajettaessa. Groomin ei tarvinnut siis kirjata mitään aikoja lapuille tai leimailla emittejä.

A- osuus sujui ilman ongelmia ja hevosella tuntui olevan mukavasti virtaa. Pysyttiin hyvin ajassa ilman ongelmia. D:n käyntiosuus kulki asvaltilla ja Liina kuittasi, ettei koskaan ole ollut yhtä kovaäänisellä käyntipätkällä mukana. Yritystä oli, ja ehkä jopa saimme kiihdytettyä hieman parempaan vauhtiin kuin yleensä. Silti käynnistä tuli virheitä yli 5vp. 10min tauolla Pinkki oli hyvässä kunnossa, eikä pulssia tai lämpöä edes otettu.

Estealueista ykkönen ja kakkonen sujui vielä jotenkin. Kolmonen tuntui vievän kaikki mehut, mutta vielä kuitenkin sain hevosen osittain laukalle. Nelonen olisi ollut hauska ja haasteellinen rossikukkula, mutta hevosella tuntui jalat painavan liikaa. Joka kilometri estealueiden välissä oli työläs, koska pohjat olivat pahasti mössöä, eikä vaunut rullanneet enää ilman kiskomista perässä.

Viides estealue oli vesi ja siellä oli pakko ajaa pitkät reitit. Hevonen tuli varovasti veteen, mutta kun tajusi että sieltä olisi hyvä päästä myös pois, se rupesi kauhomaan ravia eteenpäin kuin hirvi.

Veden jälkeen isolle kukkulalle ja kuutonen. Olin valmis lyömään hanskat tiskiin ja lopettamaan kisan… Koskaan en ole ajanut niin löysillä ohjilla sisään esteelle, mutta saimme hölkättyä esteen Liinan ohjeistuksen mukaan läpi. Toisaalta jos tänne asti oli tultu, niin ei sitä helposti halua periksikään antaa. Pysyimme kuitenkin kokonaisajassa kokoajan. Mielessäni pyöri 8-vuotiaalta pojaltani saama kannustustekstiviesti, missä luki: 'Pidä hevonen kylmänä.'

Vielä kaksi aluetta. Seiskalle pientä uutta säpinää ja hevonenkin ehkä tottui maitohappoihin. Viimeinen rutistus kasille ja puristus muutamaan laukka-askeleeseenkin. Kaikki esteet selvitetty ja kovalla kyydillä maaliin ilman aikavirheitä. Voittaja fiilis, vaikka koville otti! Maratonin tulos 14./17, kaikki kun ei onnistunut pitämään vaunuja pystyssä reissussa.

Takajalat näyttivät lenkin jälkeen melko tötteröiltä, joten päästimme Jonnan hommiin. Elvytykseen kuului kylmäystä, taluttelua, venyttelyä, villapinteleitä ja Cavallorin doping free linimenttiä. Vaunut kaivettiin esiin savesta ja valjaatkin löytyivät jostain kurakerroksen alta.

Lauantain illanvietto järjestettiin maneesilla, mutta päätimme säästää ja valmistaa omat herkkuateriat yhteisvoimin Kalalahtien kanssa. Uusia perunoita, filettä, kanttarellikastiketta, maissia, fetasalaattia kera lainatun punasipulin, sekä viinit ja snapsit. Jälkiruuaksi puutarhavadelmia vanilijakastikkeella. Tästä ei paljoa pidot parane! Ruuan jälkeen menimme tietysti hurraamaan kaikille muille hyville suomalaisille, jotka pääsivät pokkaamaan rusetteja.

Sunnuntain tarkkuusrata ei näyttänyt niin pahalle. Pahempiakin ollaan ajettu. Vauhti oli kuitenkin kova ja vain harva pysti ajamaan radan sallitussa ajassa. Oman haasteensa toi myös kentän pohja, missä vaunut lähtivät helpolla sladiin. Meiltä tippui kaksi palloa ja saimme reippaasti yliaikaa, vaikka yritin laukata joitain pätkiä, mitä uskalsin.

Tavoite kuitenkin täytettiin ja tulos kokonaiskilpailuista 13./17

Sunnuntai-iltana leiri pakattiin kasaan ja Starum hiljeni maanantai aamuna klo 7. Jännitysmittari oli jo poksahtanut niin monta kertaa viikonlopun aikana rikki, että tiekään ei tuntunut enää alaspäin mennessä yhtä pelottavalta. Noin 11h automatka, muutama energiajuoma, pari kunnon ruokapaussia, sekä ostosreissu Hööksiin. Kappelskärissä hevonen ulos autosta ja 1,5h taluttelua satamassa. Heinääkin oli taas kulunut matkalla niin, että päätimme jo vähän säännöstellä, ettei olisi mennyt koko kaakki tukkeeseen… Lautta mihin olimme varanneet paikan, olisi lähtenyt vasta yhdeltä yöllä, mutta saimme kuluitta vaihtaa aikaisempaan vuoroon ja pääsimme lähtemään kohti Suomea jo klo 21.30

Jonna otti laivalla yövuoron ja kävi täyttämässä jälleen tyhjentyneen heinäpussin kolmelta yöllä. Pinkin mielestä reissu oli jälleen hyvin järjestetty, kun hän sai keskellä yötäkin heinää. Eikä häntä pelottanut yhtään yläkannella ulkona yksin pimeässä! Käytös oli koko reissun kansainvälistä tasoa! Naantalista vielä lyhyt luikaus kotiin Saloon ja perillä vastassa Marikan auttavat kädet kuorman purkuun!

Hieno ensimmäinen oma iso reissu. Kokemusta tuli enemmän kuin paljon ja tiimi toimi loistavasti!

Suuri kiitos onnistuneesta reissusta ja hyvästä seurasta Liinalle ja Jonnalle! Kiitokset äidille,iskälle ja Arjalle kun täytitte mun kukkaroa, valjakkojaostolle lähtömaksuista, rakkaalle miehelleni eli pääsponsorille, sekä kaikille tiimin muille sponsoreille, että edustimme jälleen tyylistä tinkimättä! Kiitos myös ystäville kaikista kannustavista tekstiviesteistä!

Onnittelut Benille parien PM-kullasta ja Annalle poniparien hopeasta. Onnittelut Sannalle, Jounille ja Leenalle joukkue pronssista, sekä kaikille myös hienoista osakoesijoituksista!

Tämä oli meille enemmän kuin suunniteltiin. Iloita voi myös siitä, että hevonen on pysynyt ehjänä kauden kaikki kisat. Tästä kiitokset kuuluvat myös kengittäjä Erikille ja hevoshieroja Mirvalle. Jätämme viimeisen kisan Loimaalla ansaitusti väliin ja päätämme nyt kauden 2011. Treenit tietysti jatkuvat ja groomi keikka Sloveniaan ponien MM-kisoihin syyskuussa häämöttää edessäpäin.

Hyvää alkanutta syksyä kaikille, team Legeny