17.-19.7. Kisat Savijärvellä

Tiimin ensimmäiset tämän kauden täysimittaiset kolmen päivän kisat ja kuorma-auto elämä on nyt koettu. Matkaan lähdettiin jo torstaina, mutta lähtöä valmisteltiin jo alkuviikosta aina viimeiseen yöhön asti. Toiveena oli saada kuorma-auto ajoon täydellä lastilla, mutta aika ei ihan siihen riittänyt. Niinpä Pinkki sai edelleen matkata trailerissa, mutta vaunut saatiin pakattua autoon, mopo hevospaikalle ja leiritarvikkeet livingiin.

Kansalliseen vaativaan hevosluokkaan oli tällä kertaa ilmoittautunut neljä valjakkoa. Koko kisassa nähtiin vain 24 valjakkoa, mutta tunnelma oli sitäkin tiiviimpi ja kuumempi! Osana asiaan vaikutti varmaan myös se, että elohopea kipusi koko viikonlopun lähelle +30 astetta... Nesteytyksestä oli siis myös huolehdittava huolella koko viikonloppu!

Perjantaina ajettiin vaativa kouluohjelma no 8. Jännitystä lisäsi muistot viime vuodelta, jolloin Pinkki heräsi oriksi juuri ennen suoritusta nähdessään pikku varsat kirmailemassa laitumella. Nyt varsat saivat juoksennella vapaasti ja saimme suoritettua koulukokeen tasaiseen tuttuun tapaan. Tulos 65% maksimi pisteistä eli 56vp ja näinollen koulu osakokeen luokkavoitto! Jeeee! Saimme koulutuloksella 8 pisteen etumatkan seuraavalle päivälle, mutta tiesimme että kokenut valjakkokuski Marita Johansson - Elvari ei turhia jarruttele maraton osuuksilla...

Maratonpäivän aamu tuntui heti tuskallisen kuumalta. Starttiaika matkaosuudelle ajoittui puoleen päivään, joten hiki tuli myös vaunumiehistölle. Hevonen vaikutti ennen starttia liian löysältä ja hyvin syöneeltä. Sen mielestä Savijärvellä on hyvä tarjoilu, koska karsinat kuivitetaan oljella eli seisova pöytä on käytössä 24h vuorokaudessa. Vatsavyökin oli pakko jättää reikää löyhemmälle - röyh! Matkaan lähdettyä päästiin kuitenkin kivasti vauhtiin ja helteestä huolimatta matka taittui kepeästi ilman aikavirheitä.

Käyntiosuus oli sijoitettu alatielle, minkä päässä ajettiin U-käännös. Alaspäin mentäessä tie vietti mukavasti, mutta toiseen suuntaan jouduttiin ajamaan ylös loivaa mäkeä. Pinkki käveli tosi reippaasti, mutta oli hieman raviherkällä mielellä. Käynninvalvojat sakottivat meitä käynnin rikkeistä kalliisti kolmella virhepisteellä, joten johtoaseman ero valitettavasti kaventui huomattavasti. Eläinlääkärin mittauksissa syke 60 ja kaikki Ok.

E-osuudella ajoimme kuusi estettä. Niistä ensimmäiset kaksi sujui ihan mallikkaasti. Pääsimme mukavaan rytmiin ja hevonen vaikutti hyvältä. Kolmantena esteenä ajettiin vaativa vesieste, missä hevonen oli pakko saada useamman kerran veteen, jos halusi jatkaa kilpailua. Kuivanmaan vaihtoehtoja ei juurikaan ollut käytettävissä.

Vesiesteellä nähtiin valitettavasti myös hurjan näköinen onnettomuus, kun luokkamme nuori kuski Anna Lehtiö ajoi vaunut kumoon. Kuskin ja hevosen yhteisymmärrys eivät täysin kohdanneet ja hevonen lähti kiskomaan vaunut jyrkkään rinteeseen vastarannalle. Pahannäköisestä tilanteesta selvittiin onneksi kaikkien säikähdyksellä, mutta tämän jälkeen luokkaa jatkoi enää vain kolme valjakkoa.

Vesieste meinasi koitua myös meidän tiimin kohtaloksi. Kun pääsimme ulos estealueelta, näytti siltä että hevonen ei enää liiku puhtaasti. Välillä se ravasi kuitenkin paremmin, mutta välillä ontuminen oli selvää. Ehdimme ajaa vielä neljännen esteen, mutta sen jälkeen ontuminen muuttui voimakkaammaksi. Saimme asiasta jo huomautuksen puheenjohtajatuomarilta, mutta samalla näimme että Pinkin vasen etukenkä oli irronnut vesiesteelle. Onneksi tilanteen pelasti traileriin mukaan pakattu hevoslenkkari. Taru hyppäsi kyydistä ja juoksi hakemaan tossua. Pikakengitys ja matka jatkui! Hevonen liikkui jälleen puhtaasti!

Seuraavalle esteelle emme saaneet enää ajatuksia kasaan ja keskittyminen herpaantui täysin. Paletti meni sekaisin ja kelloeste sössittiin kolmella ylimääräisellä voltilla... Onneksi vältettiin kuitenkin väärä tie, vaikka hyvin pitkän kaavan kautta. Näin luokan kärkiasema menetettiin ja valta vaihtui Maritalle. Koska kengitykseen oli hukattu muutama minuutti ylimääräistä aikaa, saimme tuulettaa viimeisten esteiden välit melko näyttävään tyyliin. Viimeinen este sujui taas mallikkaasti ja hevonen kannustettiin aina viimeiselle 500m asti laukkaan ja ihmeen kaupalla ehdimme E- osuudelta ilman aikavirheitä maaliin. Huh Huh, mikä reissu!!!! Kenkä löytyi ja kisaseppä sai kengän takaisin revenneille reunoille. Näytti siis siltä että pääsimme ajamaan kisan loppuun!

Lauantain illanvietossa pääsimme kartanon päärakennukseen, jossa meille tarjoiltiin upea ajuri-illallinen. Seljanmarja alkudrinkeillä aloitettiin ja hevosmiehen ryypyillä lopetettiin. Alkukeittona tarjoiltu nokkoskeitto oli aivan mahtavaa, eikä kana kera villiriisinkään jäänyt lautaselle! Jälkiruuaksi kahvi ja toscakakku, niin setti oli valmis ja uni tuli kutsumatta.

Sunnuntain tarkkuus ajettiin akseliväli +30 cm väleillä. Rata ei vaikuttanut kovin pahalta, eivätkä portit näyttäneet kapeilta.Taivoitteena oli saada vähemmän virheitä kuin viimeksi... Pallot tippuu jos tippuu, mutta yliaikaa ei oteta! Kovasta yrityksestä huolimatta tai juuri siitä johtuen tuloksena kolme pudotusta, mutta ilman aikavirheitä. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta ainakin tavoite tuli täytettyä. Pallot olivat kaikille kuskeille kovin herkillä, koska uusintoja ei juurikaan päästy näkemään.

Loppusaldo kokonaiskisasta oli toinen sija ja sininen rusetti. Se oli tiimin ensimmäinen sijoitus kansallisesta vaativasta luokasta. Huonolle ei hävitty ja kokonais piste-eroksi jäi vain 2,5 pistettä. Onnittelut voittajalle!!

Tavarat pakettiin ja kaikki ehjänä kotiin; jopa mopo, joka sai ammattikuskeilta kovaa kyytiä... Hyvä meininki ja kovat festarit jälleen! Ilmoittautuminen kauden viimeisiin kisoihin Urjalaan on tehty, joten niitä odotellessa...