28.-30.5.2010 Savinen Savijärvi

Matkaan lähdettiin torstai- iltana, mutta autoa pakattiin taas jo maanantaista alkaen. Edeltävät viikot tehtiin tiukkaa työtä varikolla kaluston kanssa. Huollossa oli niin auton, kuin juhlavaunujenkin jarrut. Kalusto täydentyi uusilla längillä, sekä maratonvaunuilla, mikä teetti hieman valjastöitä. Schanne tuli apuun valjassovituksissa ja niinpä saatiin taas kaikki kuntoon H-hetkellä!

Savijärvellä oli kilpailemassa huikeat 40 valjakkoa, joista kansallista vaikeaa starttasi 7 valjakkoa. Meille tämä oli ensimmäinen kisa vaikeassa luokassa ja samalla mahdollisuus ajaa SM- kvaali elokuuta varten.

Perjantaina ajettiin kouluosuus ja ohjelmana FEI N:o 9, mikä sisältää paljon lisättyä, sekä koottua ravia. Ohjelmassa ajetaan myös kahdeksikkoja yhdenkäden otteella, 10m voltteja ja ohjelmaan kuuluu myös laukka molempiin suuntiin. Samaista ohjelmaa ajetaan myös MM-kisoissa, joten tämän vaikeammaksi kuviot eivät enää muutu…

Aamun ohjasajosta huolimatta, hevonen jäi verryttelyn jälkeen kovin jännittyneeksi. Oma jännityksenikään ei varmasti tilannetta auttanut ja niinpä radalle lähti melko piukea valjakko. Rikkeitä, rikkeitä ja rikkeitä. Arvosanat välillä 1-7, sekä mieltä lämmittävä 10 valjakkotarkastuksesta! Tulos niukinnaukin hyväksytty 53,6% ja 74,24vp, mikä ei riitä lähellekkään SM-kvaalirajaa, mikä on 65vp… Ohjelma on meille vielä vaikea, eikä se kestä rikkeitä. Nyt niitä tuli liikaa ja tulos oli sen mukainen.

Perjantai illalla lähdettiin perinteisesti kaikki traktorin lavalla radannäyttöön ja sitten tulikin seuraava stressi… Matkaosuus kulki öljytien yli, reilu kilometri asfaltilla ja lopuksi öljytietä pitkin kartanoon kääntyvälle tielle. Liikenteenohjausta ei järjestetty ja maantiellä kulkee paljon täysperävaunullisia rekkoja. Tiellä on 80km/h nopeusrajoitus, mitä yksikään autoilija ei näyttänyt noudattavan… Pinkki on tottunut tasaiseen pikkuautoliikenteeseen, mutta mieltä kylmäsi ajatus ohittavasta rekasta. Penkereille ei olisi pystynyt ajamaan, joten tiellä oli ihan pakko pysyä. Matkaosuuden pituus oli 3500m, 1000m käyntiä ja E-osuudella kuusi estealuetta ja matkaa 6000m.

Illalla annettiin aivojen levätä ja estereittien hautua päässä. Jätettiin mustalaisleiri ja siirryimme sivistyksen pariin valjas-Johannan ja Kallen luokse pesulle ja grillamaan, kiitos paljon kivasta illasta!!

Lauantai aamu alkoi estealueiden juoksemisella. Yöllä oli satanut ja meidän startti oli iltapäivällä, päivän toiseksi viimeisenä. Luvassa oli rankkaa kurarallia… Hokkeja kiinni, nuotteja taskuun, kellot käteen, terveyskorttien teippaus, turvaliivit päälle ja ei kun menoksi!!

A-osuudella ei ongelmia. Vauhti riitti hyvin ja rekkakin ehti pois alta, eikä uusia näkynyt, joten siitäkin selvittiin!

D-käyntiosuudella ongelmia oli taas liikaakin… Oltaisiin tarvittu keppi ja porkkana! Yli minuutti jälleen yliaikaa ja 14vp! Ei veny niin ei veny! Tauolla syke 66, kaikki hyvin, eikä hevonen ollut edes hikinen.

E-osuus oli rankka. Kuraa ja savea riitti, mutta pystyssä pysyttiin ja maaliinkin tultiin ilman aikavirheitä. Kolme ensimmäistä estealuetta hevonen jaksoi hyvin ja tuntui vireältä, mutta vesiesteen jälkeen alkoi selvästi punteissa painaa. Jouduin myös ajamaan esteiden välillä aikaa kiinni, joten esteiden väleihin ei jäänyt palautumisaikaa. Uskon että maitohapot olivat korkealla, mutta ukkeli yritti sitkeästi minkä jaksoi.

Estereitit olivat taas tarttuneet jossain vaiheessa muistiin yllättävän hyvin. Hankalamuistinen kelloestekin selvitettiin, mutta mökkiesteellä keskittyminen herpaantui hetkeksi ja E-portti pääsi hukkaan.

Marika oli onneksi hyvin kartalla ja hänelle 10 pistettä onnistuneesta navigoinnista. Uudet vaunut toimivat hyvin, mutta vaativat totuttelua meiltä molemmilta. Ajoasento on huisan matala ja groomin asento ja kahvat myös täysin erilaiset.

Sitten olikin vuorossa kuoriutuminen kurasta: coolerit jalkoihin, vaahtopesu hevoselle, vaunujen pesu, valjaiden pesu ja viimeisenä vihdoinkin myös oma pesu. Illanvietto ja perinteinen ajuri-illallinen kartanolla. Hyvää ruokaa, punaviiniä ja hullun hauskaa valjakkoporukkaa!

Kolmannen päivän kisa-aamu alkoi tarkkuusrataa juoksennellen. 20 keilaporttia ja vain 20cm ylimääräistä tilaa kartioiden välissä. Juhlavarustus päälle ja sitten vaan yrittämään. Nopeus 250m/min, joten jolkotus ei ainakaan tuottaisi tulosta. Oli siis pakko yrittää edetä myös laukassa. Hevonen tuntui hyvältä ja ohjattavuus säilyi. Kolme palloa alas, eikä yhtään tötteröä pannukakuksi! Jes! Vielä kun olisi erottanut punaisen valkoisesta ja osunut oikeaan maalilinjaan, olisi voinut olla tyytyväinen suoritukseen. Jos kuitenkin punainen laatta jää vasemmalle, kannattaa tehdä ylimääräinen voltti ja etsiä maalilinja uudelleen. Tähän tietysti tuhraantuu aika paljon aikaa, mikä nostaa mukavasti jo muutenkin korkeaa virhepistesaldoa…

Valjakkoajo on aika helppoa; pitää erottaa punainen ja valkoinen, osata aakkoset A-F ja sitten vielä laskea 1-20. Kun nämä hallitsee, pärjää aika pitkälle! Minulle ehdotettiin käyntiä optikolle…

Luokan voitti Jouni Heikinheimo –El Carillo. Valjakko sijoittui myös Ruotsin Åsbossa 16.5. järjestetyissä kansainvälisissä kisoissa kokonaiskisa kakkoseksi. Onnittelut ja aaltoliikkeitä heidän tiimille upeasta suorituksesta!!!

Meillä on nyt kuitenkin tulos vaikeasta ajettu ja tästä jatketaan eteen- ja toivottavasti ylöspäin! Maanantaina Mirvan palauttava hieronta käsittely ja tiistaina Erikin kengitys. Ensiviikolla Teerisalon tallilla vuonohevosten mestaruuskisat, joissa myös valjakkoajon avoinluokka, minne meidät on kutsuttu mukaan! Paikalla kisoissa myös Nahkamaakari myymässä käsintehtyjä nahkatöitä koirille ja hevosille!

Hauskaa kesää ja hikisiä treenejä!

Team Legeny