MATKAKERTOMUS EESTI, Tarto, 11.-12.9. BALTIC CUP 2010

Kuvat: Juhani Ström

Pinkin kaviopaise episodia on kestänyt nyt kaikkine kylkiäisvaivoineen 1,5kk, mutta nyt viime kengityksen jälkeen näyttää paremmalta ja treenit pääsee vihdoin jatkumaan. Puuhastelu lajin parissa ei kuitenkaan ole jäänyt tauolle, kiitos siitä team Loimihaalle! Vauhdin hurmaa on koettu groomin roolissa Hannun ja Vilin kyydissä nyt jo neljät yhteiset kilpailut. Wiurilan mestaruuskisoissa tuloksena oli poniluokan SM-hopea, joten näissä kyydeissähän kelpaa matkata!

Loimihaan porukassa mukana Eestissä olivat: Leena-Pikku-Uno + groomit Suvi ja Juuso, Hannu-Hessin Vihtori ja groomi Annika, sekä Saana-Brudvik Dewin + groomit Tiina ja Sonja. Lisäksi matkassa olivat mukana pieni ihminen ja pienet koirat: Philip 3,5-vuotta, Lylander ja Lippa. Muita suomalaisia kuskeja mukaan oli lähtenyt: Tove, Heidi ja Särmä.

Matka alkoi torstaiaamulla ja ylitimme Suomenlahden Hki-Tallinna Tallinkin pikalautalla kahdessa tunnnissa. Satamasta matkaa jatkettiin n. 200 km Tartoon hyvää tietä suoraan kisapaikalle. Vili matkasi jo kokeneen konkarin tyylillä, mutta Uunoa näytti matkustus vielä vähän jänskättävän. Oripoika Dewinillä kävi aika jossain vaiheessa pitkäksi ja se olisi halunnut astua ajankuluksi Vilin…Tästä seurauksena pientä trailerin huojumista ja väliseinän korjaamista. Kaikki pääsimme kuitenkin kunnialla ehjänä perille!

Kilpailupaikka oli Saksa Hobused eli Saksan ratsastuskoulu ja paikan isäntänä parivaljakkokuski Urmas Saks. Alueella oli kaksi siistiä ja viihtyisää tallia, joista toisen saimme suomalaisten privaatti käyttöön. Ratsastusalueita oli runsaasti. Kaksi punapohjaista hiekkakenttää, nurmikenttä, missä ajettiin koulu- ja tarkkuusosiot, sekä maneesi. Tallialueen läheisyydessä oli suuria laidunalueita, missä paikan omat hevoset tarhattiin isossa laumassa. Maratonesteet sijaitsivat suurella nurmialueella ja samalta alueelta löytyi myös runsaasti eritasoisia kenttäratsastusesteitä. Urmas perheineen asusti omakotitalossa tallin vieressä ja kilpailijoiden yhteiskäytössä oli viihtyisä takkahuoneella varustettu pihasauna. Kaikki paikalliset ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Jo ensimmäisenä iltana saimme leiriimme suoraan pöntöstä Urmaksen savustamaa kalaa! Tunsimme todellakin kaikki olevamme tervetulleita kisaamaan.

Kilpailu ajettiin kaksipäiväisenä; lauantaina koulu, sekä maraton ja sunnuntaina tarkkuus. Ilmoittautuneita yhehobuse luokkaan oli 15 valjakkoa. Ponit ja hevoset kilpailivat samassa luokassa. Kahehobuse luokassa kilpaili neljä paria. Kilpailu oli tasoa kansallinen vaativa, mutta Eestin ja Suomen lisäksi kuskeja oli saapunut paikalle myös Liettuasta ja Latviasta. Kilpailu oli samalla Baltic Cupin kolmas osakilpailu ja finaali.

Kouluohjelmana ajettiin ruotsalainen 3A, eli vaativa no. 7. Tuomareita radalla oli kolme; Liettuasta, Latviasta ja Virosta. Paikallinen vaunu- ja valjaskalusto eivät kaikilla paikallisilla olleet ihan tätä päivää, mutta niillä mentiin mitä oli ja kaikki yrittivät parhaansa! Hevoset olivat keskimääräisesti isompia ja raskaampia, mihin meillä on totuttu. Turvallisuusasiat olivat myös täällä melko villi käsitys, joten stewardeille olisi täällä löytynyt paljon oikeita töitä! Välillä hevoset seisoivat kiinni tallipihan puomissa vaunut perässä, eikä ajuria näkynyt missään. Itse näin valjastetun hevosen, mikä seisoi samaisessa puomissa ihan itsekseen ja vatsavyöt auki… Hevostarkastuksessa ei myöskään ollut tapana käyttää suitsia eli hevoset esitettiin ravia juosten riimuissa. Ylipäätään kukaan ei valvonut minkälaisia kuolaimia tai apuohjasysteemejä kilpailijoilla oli käytössä. Vaikka kaikki kansainväliset säännöt eivät olleetkaan ihan tiptop kunnossa, ajettiin kisa kuitenkin läpi hyvässä hengessä.

Suomalaiset pärjäsivät hienosti koulusuorituksissa, mutta luokkavoiton ja jymypotin -32vp täräytti se varjossa kasvanut puutarhajyrsin eli SH- ”poni” Hessin Vihtori. Hevonen kulki suorana, liiti lisäykset ja suoriutui nätissä muodossa radasta ilman rikkeitä. Voitto oli ansaittu!

Maratonosuuden A-osuus oli pituudeltaan 5km ja se kulki lähistön hiekkateillä, sänkipellolla ja maantien kautta maneesin pihalle. Maantiellä kulki melko paljon rekkoja, mutta tilanne oli huomioitu hyvin laskevilla nopeusrajoitusmerkeillä. Emit tai greencard systeemejä ei ollut, vaan lähettäjät kirjasivat ajat ja antoivat lähtöluvan.

Käyntiosuuden jälkeen eläinlääkäri suoritti hyvin pintapuoleisen tarkastuksen ja kaikki hevoset näyttivät pääsevän jatkamaan matkaa.

Kuuden kilometrin E-osuudella oli estealueita kuusi ja ratamestarimme Juha Vilenius oli saapunut paikalle jo alkuviikosta rakentamaan esteitä. Esteet olivat hyvin tehtyjä ja ne oli maalattu hauskasti eri osallistujamaiden lippujen mukaan.

Kuvassa paikan isäntä Urmas Saks ja grromina Heiki Saks - hevoset Estil ja Extrim

Esteistä viisi oli rakennettu melko tasaiselle alustalle, mutta este numero kolme oli sitten sitäkin jyrkempi kukkula. Myönnettäköön, että kyseistä estettä tuli tallattua jalkaisin useaan otteeseen ja mietittyä, mahtaako vaunut pysyä pystyssä kaltevassa rinteessä… Ennen estettä Hannu käski pidellä lujaa kiinni ja sitten mentiin niin että hiekka pöllysi!

Kukkulankuninkaat kilpailujen pohja-ajalla: Kalalahti-Härkönen ja krossihobune Hessin Vihtori! It´s Rock´n Roll!

Illaksi oli järjestetty yhteinen illanvietto maneesille. Hyvää syömistä ja juomista sekä kiitospuheita. Täkäläiseen tapaan ei kuulunut palkita osakokeissa sijoittuneita, joten palkinnot odottelivat viimeiseen päivään…

Sunnuntaina ajettiin tarkkuus ja tulokset olivat kiristyneet maratonin jälkeen. Hannu piti edelleen johtopaikkaa, mutta luokassa toisena olevaan Marko Särmäharjuun oli vain kahden tennispallon ero. Rata oli Juhan käsialaa ja se oli modifioitu vuoden 2008 SM-radasta. Tiukan kisan päätteeksi ja pienen tuloshässäkän päätteeksi, vain kaksi suoriutui virheittä uusintaan; Hessin Jeviiri ja Hessin Vihtori. Vielä tiukemman uusinnan ja tarkkuusosakokeen voittoon ajoi Heidi Sinda Jeviirillä, saaden uusinnasta sekunnin nopeamman ajan, kuin kokonaiskilpailun voittaja Hannu Kalalahti ja Hessin Vihtori.

Onnistunut reissu ja hyvää kokemusta meille kaikille. Pikku-Uno teki myös hyvän ehjän kokonaissuorituksen ja yllätti vähäisellä kokemuksellaan sijoittumalla maratonin viidenneksi. Saanan ja Dewinin ulkomaankiertue lähti myös mukavasti liikkeelle oriin sijoittuessa kokonaiskilpailussa viidenneksi.

Kuvassa luokassa toiseksi sijoittunut Liettualainen Almutis Raila , hevosella Bondas ja kolmanneksi sijoittunut Tove Maria Holmasto – Lupsun Pimu.

Uskon, että veimme lahden yli lajista paljon arvokasta tietoa ja taas ensikerralla asioita on varmasti kehitetty eteenpäin. Tilan 200 hehtaaria takaa sen, että paikalle voi nousta vaikka millainen valjakkocenter. Matka Tartoon ei ole pitkä, eikä reissu vaadi pankkilainaa, joten tämä on erittäin varteenotettava kisa ensivuodenkin kisakalenteriin merkittäväksi! Kaikenlisäksi täällä pärjää yhtä hyvin suomenkielellä kuin kotimaan kisoissa. Suositellaan lämpimästi kaikille!!

Kuvassa iloiset luokkavoittajat!

-Annika-