Zankai, Unkari, LOVAS FESTIVAL 22.-25.7.2010

Mukana matkalla: Leena Kalalahti – Kihin Jussi eli "agentti 007", Hannu Kalalahti – Hessin Vihtori, Leenan koulu + tarkkuus groomi ja hevosvastaava Suvi Haapala, Leenan maraton groomina Juhani Ström, koirat Lyyli ja vähemmän liikunnallinen Lippa, sekä Hannun groomina toiminut Annika Härkönen.

Matkaan lähdettiin Loimaalta su aamuna ja ensimmäisenä etappina Helsinki ja Tallinnan lautta. Matkailuauto Javi veti perässään meidän Unkarin kotia eli isoa peräkärryä, minne oli lastattu vaunut, valjaat, ym. leiritarviketta. Maasturi Kia, veti kolmen hevosen traileria, missä hevoset matkasivat mukavan tilavasti.

Virosta matka jatkui 420km Latvian läpi Liettuan rajalle, missä yövyimme aivan mahtavassa hevos- ja hotellikeskuksessa nimeltään Audruvis. Paikka kasvattaa myös riistaa ja ravintolan herkut olivat ihan mahtavia!

Aamulla reipas herätys ja ajomatkaa 630km läpi Liettuan ja Puolan Varkaan, missä lepäilimme toisen yön isossa telttatallissa retkisängyillä. Hevoset jaksoivat kuumuudesta huolimatta matkata hyvin ja joivat aina reippaasti kun tarjosimme vettä.

Kolmannen päivän ajourakka oli ehdottomasti pahin. Matkasimme 900km Puolasta läpi Tsekin ja Slovakian kautta Unkariin. Rekkaliikenne oli järkyttävä, tiet kapeita ja täynnä kuoppaa, sekä uria. Juutuimme myös tunniksi ruuhkaan ja ajomatka perille venyi 15 tuntiin. Energiajuomaa kului litratolkulla ja läppä lensi lälläreistä autosta toiseen, jotta pysyimme hereillä. Tätä reittiä ei suositella heikkohermoisille!! Onneksi matkassa ei ollut pelkkiä hameita vaan Hannu Vatanen ja hänen vaimonsa osoittivat kylmähermoisuuttaan myös autojen ohjastuksessa! Myönnettävä on, että itselläni meinasi kantti loppua kesken ratissa. Onneksi Juuso jaksoi ajella vähän minunkin ajovuoroja! Valvontakamerasta pystyimme seuraamaan, että töyssyisestä kyydistä huolimatta, hevoset matkasivat yllättävän hyvin tottuen ”pieneen” tärinään.

Kun keskiviikko aamu valkeni aloimme tutkimaan kisapaikkaa lähemmin. Zanka Centre, missä kisat järjestettiin oli iso lasten ja nuorten vapaa-ajan keskus. Paikalla oli erilaisia aktiviteetteja kuten esim. köysirata, tivoli, pelikenttiä, elokuvateatteri ja erilaisia urheilualueita. Paikka sijaitsi Balaton järven läheisyydessä, missä oli upeat loivasti syvenevät hiekkarannat ja todella lämmin, sekä puhdas vesi.

Hevoset majoittuivat telttatalliin oman leirimme viereen ja ne keräsivät paljon uteliaita katseita valkoisten lipizzahevosten seassa. Puitteet näyttivät olevan kaikin puolin kunnossa, mutta pitkä miinus oli annettava kisajärjestäjille olemattomasta informaatiosta. Yleisesti sitä ei ollut laisinkaan, ja jos oli, se oli kaikki hörtsö pörtstö unkaria. Kukaan ei tuntunut puhuvan englantia ja niinpä osuimme aina puolivahingossa oikeisiin paikkoihin.

Molemmat hevoset läpäisivät vetchekin ongelmitta. Kuumuudesta huolimatta molemmat hevoset vaikuttivat reippailta ja hyvin matkasta toipuneilta.

Valjakkokisat olivat vain yksi osa suurta hevosfestaria. Tapahtumaa riitti stadionilla neljän päivän ajan aamusta iltaan. Ukrainan kasakat (= pustan ötökät) aiheuttivat minulle vauhdikkaalla showllaan 20min kestävän kananliha ilmiön 40 asteen helteessä. Valjakkoajokilpailuissa nähtiin myös junioreiden ja nuorten ajureiden luokkia, sekä pari- ja nelivaljakoita. Poniyksiköissä meidän lisäksi kilpaili vain yksi unkarilainen valjakko ja hevosyksiköissä Leenan lisäksi kaksi unkarilaista ja yksi itävaltalainen valjakko. Muita maita kisoissa edustivat myös Tsekki, Kroatia ja USA.

Koulukoe ajettiin jalkapallostadionilla, joten parempaa kenttää tuskin löytää. Hannu ajoi hyvän ohjelman ja Vili oli mukavan energinen. Yksi ennakoiminen laukkaan, mutta muuten onnistunut esitys ja koulukokeen voitto! Leena ajoi tasaisen, rikkeettömän ja erittäin siistin ohjelman. Tulos 55vp ja koulukokeen voitto! Niinpä pääsimme kuulemaan maammelaulua ja katsomaan kuinka siniristilippu kohosi keskimmäiseen salkoon kahdesti! Tämä hetki ei unohdu matkalaisilta milloinkaan!!

Maratonin matkaosuutta oli vain 2700m ja se kulki hiekkaista metsäpuisto tietä, sekä asvalttia. Käynti 800m olikin melko erikoinen. 400m noustiin todella jyrkkää mäkeä vesitornille ja loput 400m loivempaa nousua maaliin asti.

E-osuus oli 8800m ja se sisälsi 8 estealuetta, joista yksi oli valettu vesieste. Suurin osa esteistä sijaitsi tasaisella maalla ja ne näyttivät kaikki samanlaisilta massiivisilta lautalabyrinteilta. Esteistä oli vaikea saada mielikuvaa päähän ja alueiden opettelu helteessä vaati todellista aivotyötä.

Järjestelyjen osalta uskomatonta oli ,että jouduimme odottamaan Vilin kanssa A:n lähtölupaa yli tunnin! Yllätys, yllätys, tästäkään ei tullut mitään informaatiota, mutta onneksi Vili malttoi odotella ja BajaMajat olivat lähellä!

Molemmat hevoset tulivat ilman aikavirheitä maaliin. Meno oli tasaista ja kaikki portitkin löytyivät. Suuret ja yllättävän ahtaat esteet jarruttivat hieman menoa ja huomasi että hevoset vierastivat kulkea korkeissa lankkukäytävissä. Esteet olivat hyvin erityyppisiä mitä olemme suomen kisoissa tottuneet ajamaan. Toivottavasti siis jo ensivuonna pääsemme Loimaalle harjoittelemaan kisoihin lankkuhärdelliä! Maratonin tulos: Hannu toinen ja Leena kolmas.

Illanvietto ja ajuri-illallinen tarjoiltiin conferenssi hallilla. Ruokaa ja juomaa oli niin että pöydät notkui. Ohjelmana meille oli järjestetty sirkusesitys, mikä valitettavasti jäi kuitenkin oman sirkuksen keskellä näkemättä. Iltaa ja yötä kuitenkin jatkettiin ulkona livekonsertin tahdissa. Team Finland jammaili loppuun asti ja hauskaa oli! Rock, rock!

Sunnuntain tarkkuusrata oli haasteellinen. Aika oli tiukka, rata sisälsi kaksi sarjaa ja se oli muutenkin paikoitellen melko syherö. Hannu pudotti kolme palloa sijoittuen toiseksi ja Leena viisi palloa. Tarkkuusradan vaikeudesta kertoo kuitenkin se, että viidellä pudotuksella Leena sijoittui luokassaan toiseksi. Kokonaiskisassa Hannu toinen ja Leena kolmas. Hirmuinen määrä suuria pokaaleita ja kasakaupalla rusettaja. Valitettavasti vain vähän taskurahaa…

Vähän haikealla mielellä hauskan viikon jälkeen aloitettiin leirin purku ja tavaroiden pakkaaminen. Yövyttiin vielä kisapaikalla su-ma välinen yö ja aamuyöllä lähdettiin takaisin samaa reittiä Suomeen päin.

Tästä reissusta ja sen hullun hauskoista yksityiskohdista kirjoittaisi helposti kirjan ja liikenteestä jännitysnäytelmän. Oli mahtava päästä reissulle mukaan ja matkasta jäi paljon kokemuksia ja uutta oppia takataskuun. Matkalla näimme esimerkiksi paljon haikaroita ja niiden rakentamia pyöreitä pesiä. Nyt tiedämme mistä ne vauvatkin tulee! Opimme myös että suihku on turhaa ylellisyyttä, koska letkullakin pärjää ihan hyvin viikon.

Aineksilla: hevoset, hyvää seuraa, maistuvaa ruokaa ja juomaa ei voi matka epäonnistua.

Kiitos mahtavasta reissusta koko porukalle ja erityisesti Hannulle, sekä Viliboylle! Jos käsky käy uudelleen, niin täällä olen heti valmiina lähtöön!

-Annika-