Helteinen Urjala 2.-4.7.2010

Urjalan festarit ovat takanapäin ja SM-kvaali taskussa! Luokka kansallinen vaikea oli yhdistetty poneille, sekä hevosille, ja sijoituksia lähti kisaan tavoittelemaan 11 valjakkoa.

Kauden jokaisessa aikaisemmassa kisassa ollaan kastuttu ja kisattu enemmän tai vähemmän kuraisissa olosuhteissa. Nyt ei satanut! Aurinko porotti täydellä terällä kolme päivää ja kärvennyimme lähes 30 asteenhelteessä koko viikonlopun. Posiitivisesti ajateltuna, tämä oli kelien puolesta hyvää harjoitusta kansainvälisiin kisoihin, jos joskus sinne lähdettäisiin!

Koulukokeena ajettiin vaikea kouluohjelma no 7, eli sama ohjelma, mikä ajettiin kauden ensimmäisissä kilpailuissa Ypäjällä. Tulos 64,8vp riitti niukin naukin 65vp kvaalirajaan, joten kovaan juhlaan ei tällä tuloksella ollut aihetta…

Kouluohjelma jäi kaiken kaikkiaan melko latteaksi esitykseksi, enkä ollut siihen lainkaan tyytyväinen. Hevosta kiusasi myrkystä ja kärpäsmyssystä huolimatta musta parvi pieniä kärpäsiä, sekä pääskysen kokoiset paarmat. Me kaupunkilaiset emme ole tottuneet moiseen itikka määrään. Eteenpäinpyrkimys jäi heikoksi ja sen myötä tahtikin oli välillä kateissa. Ohjelman suoritusta ei varmasti myöskään parantanut kuskin ja hevosen jännittäminen radalla.

Lauantain estealueiden opettelu jäi perjantain iltaan ja yöhön, koska ilmeisesti toimihenkilö kadon vuoksi saatiin estealueiden kirjaimet paikoilleen vasta illansuussa. Niinpä teimme ensimmäisen kerran tiimin kesken sellaisen työjaon, että Marika lähti radannäyttöön ja minä juoksemaan esteitä.

Estealueita oli yhteensä kuusi, joista muistamisen kannalta minulle hankalia olivat ensimmäiset kolme. Kun estealueet ovat tasaisella maalla ja kaikki kierrettävät pömpelit samannäköisiä, on vaikea keksiä muistisääntöjä ja nähdä reittejä mielessä. Nyt olisi selvästi tarvinnut enemmän aikaa esteiden opetteluun, ja kuumuus ei tuonut yhtään lisää muistitilaa päähän. Aamun startti A-osuudelle oli jo klo 10.03, joten aamuunkaan ei opettelua uskaltanut jättää.

Helteen takia A-osuuden matkaa 7200m, lyhennettiin 5700 metriin, mikä oli erittäin hyvä hevosten jaksamisen kannalta. A-osuus sujui ongelmitta ja vauhti saatiin pysymään helposti tasaisena. D- käyntiosuus tuotti taas omat ongelmansa ja 6,4 turhaa virhepistettä. Pinkki oli hermostunut paarmoista ja kipsutti ravin ja käynnin välimaastosta olevaa askellajia. Pohja oli raskas vetää heinien joukossa ja se sisälsi useita käännöksiä paalien ympäri.

E-osuus ajettiin suunnitelmien mukaan, mutta jokaisella estealueella oli hetken jokin portti kateissa. Ei pahasti, mutta sen verran, että ajo oli hieman epävarmaa. Vesieste, mikä ajettiin maratonosuuden viimeisenä, sujui vielä mallikkaasti laukassa ja sieltä luokan kolmanneksi nopein aika. Kuumuudesta huolimatta hevonen jaksoi paremmin kuin Loimaalla ja oli yllättävän freesi maaliviivalle asti. Marika suoriutui reitityksestä hyvin, sillä kaikki 26 pakkoporttia tuli ajettua, vaikka en radannäytöön lähtenytkään!

Kuskin penkiltä hyppy perälaudalle ja Hannun, sekä Vilin kyytiin groomiksi. 9 minuutin vaihtoaika, 2minuuttia ennen starttia emitin allekirjoitus, mutta hyvin ehdittiin matkaan! Reipasta kyytiä, tiukkoja kurveja ja tuloksena suomenhevosten luokkavoitto! Hyvää treeniä Unkaria varten meille kaikille!

Kaiken hosumisen jälkeen oli aika lepuutella hermoja, antaa sykkeen tasaantua ja nollata ajatukset. Syötiin naapureiden kanssa raparperipiirakkaa kera jäätelön, nautittiin varjosta ja juotiin sidukkaa. Käytiin heittämässä talviturkit järveen ja vertailtiin groomien kesken päivällä hankittuja mustelmia suihkussa. Illanvietossa maneesilla oli tarjolla ihanan maistuvaa kesäistä grilliruokaa ja leppoisaa tunnelmaa valjakkokavereiden kanssa.

Sunnuntai aamu valkeni vähintään yhtä helteisenä kuin aikaisemmatkin päivät. Radiosta kuului hellerajan rikkoontumisrajoja, mutta meillä oli vielä viimeinen osakoe jäljellä. Tarkkuusrata ajettiin +25cm väleillä ja nopeudella täydet 250m/min. 1.vaiheessa portit 1-16, sisältäen kaksi sarjaa A-D. Rata oli helppo muistaa, mutta se ei tarkoita, etteikö tehtävät olisi olleet haasteellisia. Kiihdytyspaikkoja oli vähän, sarjat olivat hidastavia ja kulmat oli nuoltava, jos aikoi pitää pallot paikoillaan.

Koska menetettävääkään ei ollut, päätimme yrittää nostaa tempoa radalla, silläkin uhalla, että se tuottaisi pudotuksia. Ylitimme lähtöviivan laukassa ja hevonen tuntui hyvältä ajaa. Siedättyminen kärpäsiinkin oli ilmeisesti tapahtunut, koska nekään ei enää tuntuneet häiritsevän. Tuloksena yksi pallo ja yksi tötterön litistys ja vain 0,24vp ajasta. Mielestämme paras ja sujuvin tarkkuusrata tällä kaudella.

Kokonaiskisasta tulos tiimille 7./11 ja taas yksi suoritus lisää vaikeasta luokasta. Luokan voitti Marko Särmäharju-Coen D. Onnea!

Nyt on SM-kisaan aikaa vajaat 7 viikkoa. Kisakutsua ei ole vielä julkaistu ja päätös mestaruuskisoihin osallistumisesta jätetään viime metreille. Treenien pitää onnistua, hevosen olla kunnossa ja oma ajatus kasassa. Kovassa sakissa emme pysty näillä suorituksilla haastamaan kanssakilpailijoita, mutta saisimme kisoista kuitenkin arvokasta kokemusta tiimille.

Ennen Wiurilan kisoja reissaan Kalalahden poppoon mukana kansainvälisiin kisoihin Unkariin groomiksi Hannulle ja Vilille. Mahtavaa päästä Pinkin synnyinsijoille ja toivottavasti traileriin ei jää tyhjää koloa, mihin voisi ostaa yhden lipizzan lisää tuliaisiksi… Blogi päivittyy reissun osalta heti kun ollaan selvitty hengissä takaisin!

Kova porukka eli Ben, Jouni ja Arja lähtevät edustamaan Suomea yksiköiden MM-kisoihin Italiaan heinäkuun lopussa, joten onnea ja menestystä heille kaikille isoon maailmaan!!

-Team Legeny-

Sari Vileniuksen ottamia hienoja kuvia, käykää katsomassa... http://kuvablogi.com/blog/15532/